Why so ABIous?

Abirieha on nyt takanapäin. Kaikki valmistelut saatiin tehtyä, kaikki kyltit ainakin oli rekan kyljessä (laadusta en sano mitään) ja abishow ainakin oli tehty. Harmitti lähinnä, kun ei mitään kiitosta saanut, vaikka itse oli semmoisia 8-16 päiviä tekemässä näitä abijuttuja ja juoksi niillä asioilla vapaa-ajallaan. Ja toiset keräs kiitokset.

Oli kuitenkin kivaa saada kehuja edes omasta penkkariasusta. Jos oltaisiin saatu valita ihan kuka tahansa hahmo, olisin ollut ehdottomasti Jokeri. Heath Ledger -Jokeri. Mutta koska meitin teema oli sankarit, olin SuperMario. Ensinnäkin se on helppo hahmo, sen voi koota vain ostamalla oikeanlaiset asusteet. Toiseksikin inhoan sitä kun naiset pukeutuu kaikkiin pornoasuihin aina kun on joku kostyymitilaisuus, joten päätin kunnioittaa periaatettani. Ja Mariohan se vasta on sankari.

Sit kaikki muu tuha rasittaa mun mieltä. Kun pitäis puhtaasti keskittyä lukemiseen, mä murehdin sitä kun ystävä on mulle kai vihainen tai ainaki ärsyyntyny. Ylppäritkin saattaa mennä päin mäntyä. On myös mahdollista, että kuolen yksinäisenä ilman mitään perhe-elämää, ihan vaan siksi etten oo kokoa 34. Niin, ja että opiskelusta huolimatta joudun työttömien listalle. EPÄVARMUUSPELKOHARMISTUSMASENNUSVITUTUSITKUPOTKU

Tuotantoani

Oon viime aikoina kirjottanu ja runoillu ja taiteillu. Mut just nyt haluan hiukan vaan jakaa tätä omaa tuotantoa edes piirun verran. Ja ihan jo senkin kunniaksi että tässä on 270 blogitekstiä takana, esittelen hiukkasen mun kynäni jälkeä :)

Puhut mulle ku ois tunnettu aina
mut mul on lukematta tää
meidän tarina
Sanot just ne sanat
mitkä haluunki kuulla
Ei ees mua viisaammat
voi tätä harhaks luulla

Hirveintä tässä on että mun päässä mun kaikki puhekieliset runot kuulostaa räp-sanotuksilta. Ja joskus vieläpä kuulen ne mun päässä semmosella vmäisellä miesäänellä räpättynä.

Kirjotan mä ihan kertomuksiaki ja selityksiä. Yleensä semmosia pieniä välähdyksiä jonkinlaisen ihmisen elämästä ja jostain pulmasta mikä sillä on. Seuraavassa ei kyllä sitä pulmaa ole, vielä:

Värssy on ilmeisesti Jessen suusta, se seisoo meidän takana jonossa. Sen vieressä seisoo Ilpo, joka onnistuu aina näyttämään ihmeen rennolta. Eikä se edes häkelly, vaikka itse Jeesus tervehtis sitä. Ilpo on vaan vähän väliinputoaja, se soittaa kitaraa jossain bändissä, jonka nimeä mä en muista. Joskus se heittelee varsin syvällisiäki juttuja, mutta kun se juo, siitä tulee pirun rasittava ja se laukoo armotonta läppää ja vinoilee ihan huvikseen imelien iskulauseiden välissä. Jesse puolestaan on hämmästyttävän kypsä ollakseen meidän lukion kasvatteja. Sillä on pakkomielle kasailla autoja, mutta siitä irtoaa tietynlaista viisautta ja terävyyttä. Ylipäänsä Jesse on karismaattinen ja sympaattinen, eikä se edes hyödyntäny sitä kaikkea vetovoimaa tyttöihin. Sille kun ei kelvannut ihan kuka tahansa.

Stressin lievitystä ja kuumaa mehua

Kyllä, olen taas kerran kipeä. Onneksi ilman kuumetta, mutta jatkuva nuhapäisyys kyllä vie kummasti voimia. Sen huomasin tänä aamuna kun en olis meinannu millään jaksaa vääntäytyä sängystä. Ällöstä olosta huolimatta oli pakko lähteä Lahteen; Penkkariasu oli ostamatta, eikä koko hankintaa tietenkään ollut jätetty viime tinkaan.. Tärkeintä oli kuitenkin, että kaikki asun osaset tuli ostettua, ja aina kätevä emäntä onnistuu muokkaamaan ja käyttämään luovuuttaan. Esimerkiksi hahmoseni hattu on spraymaalattu ja vielä yksityiskohditeltu akryylimaalilla.

Vainoharhaisuus ja raivo on nyt ollut viimesen viikon sanaparina. Oon ollu ku mikäki sekopää vainoharhaisine teorioineni ja hulluine unineni. Raivo taas puhtaasti siitä että on tuntenu jäävänsä ihan yksin kaiken stressin ja suorittamisen kanssa. Abiprojektit syö aikaa lukemiselta, ja sekös lisää stressiä. Lisäks ennen tätä päivää mun penkkariasu oli ihan levällään, mutta nyt se on valmis ja siks stressitaso alkaakin laskea.

Mua pelottaa abiristeily, ja mua ei huvita kuulua siihen sekoiluun, jota jotenki aavistan siellä tapahtuvan. Hyvä seura ei haittaa mua ollenkaa, mutta oksentelevat lissut ja niitä nuolevat teinipojat ei innosta. Onneks siellä tosiaan on hyvääkin seuraa :)

JA mulle henkilökohtaisesti tällä hetkellä merkittävintä on se huumaava tunne, kun joku ihminen osoittautuukin mukavaks. Aika jännää.

Make me!

Kaiken abistressin ja muun mainion ohella aattelin nyt vaan kuunnella musaa. Enkä muuten tuu alas mun pilvilinnoista, joudutte pakottaa!

laalaa, siinä teille jotain:
http://www.youtube.com/watch?v=AvmwlcGuuOw
http://www.youtube.com/watch?v=J3CBpQH06yc
http://www.youtube.com/watch?v=_ElORM9O-0U

Liikaa asiaa!

En oo nyt vähään aikaan päässy avautumaan blogissa mun mielessä pyörivistä asioista, eli nyt ois sitten senkin paikka! Aiheet vaihtelevat hyvin suuresti, lähinnä sen mukaan mikä on koskettanut elämääni minäkin päivänä ja kuinka syvästi.

1. VAALIT
   Kahdesta hyvästä ehdokkaasta on pakko valita nyt Niinistö. Pitäisin muuten Haavistoa hyvänä ehdokkaana, mutta käsitykseni avioliitosta vastaa Niinistön kantaa. Arvo on minulle hyvin tärkeä, eikä mielestäni uskonasioita pidä sekoittaa tasa-arvoasioihin. Minäkin sallisin Niinistön tapaan jonkinlaiset "pariliitot", eli lain tuomat avioliiton kaltaiset sitoumukset homopareille ilman kirkon kannan lyttäämistä. Se ei vähentäisi tasa-arvoa mihinkään.
2. MISSIKISAT
   Ei uskoisi että kaikista maailman ihmisistä juuri minulla olisi asiaa missikisoista. Mutta kyllä vain, vieläpä paljon:
   A) Miksi ihmeessä puhutaan missikilpailujen glamourista, kun lähihoitajatyttöset heiluvat hirveät meikit naamassa alusvaatteisillaan? Mitä glamouria on naisen oikeassa esineellistämisessä, ennen missit sentään kuvattiin pääasiassa vaatteet päällä! Samoin se järkyttävä pakkelikerros vie huomiota, kisassahan etsitään ulkoisesti ja sisäisesti kaunista. Mielestäni kuppikoot ja hiuslisäkkeet eivät ole tässä asiassa olennaista, vaan luonnollinen kauneus. Tätä kauneutta voitaisiin korostaa KEVYELLÄ meikillä.
   B) Kauneusleikkaukset eivät kuulu tämän kilpailun piiriin, unohtakaa se heti. Kilpailussa ei ole ideaa jos kuka tahansa Leikattu-Leena voi tulla julistetuksi Suomen kauneimmaksi. Ei vastaväitteitä.
3. TUPAKKALAKI
   No johan on oikeasti kun kaikki laitetaan piiloon, etteivät lapset ja nuoret saa vaikutteita. Sama se on minkä bunkkerin suojissa ne tuotteet on, lapset näkevät vanhemmat kuitenkin kotona tupruttamassa. Vastuu on vanhemmilla; millaista esimerkkiä näyttää ja miten kotona kasvatetaan & opetetaan päihteistä.
4. YLEINEN KUKKAHATTUTÄTEILY
   Armaassa oppilaitoksessanikin on niitä ihmisiä, joiden mielestä kaikille tasan saman verran ja lapset pumpulilaatikoihin ja on joo tosi loukkaavaa sanoa, että on eri mieltä jne. Ai että miten kismittää kun joku jaksaa oikeasti kasvattaa palkokasviviljelmän nenän lisäksi myös aivoihin jostain ihan pikkujutusta, esimerkiksi nyt kohutusta Putouksesta! Huumorintajua ihmiset, ei se ole niin vaikeaa. Kaikkien kaveri ei voi eikä tarvitse olla, mutta ei väkisin kannata etsiä kaikesta sanotusta kielteistä sävyä!
5. ÄIDINKIELI & SEN OSAAMINEN
   Kohtasin tänään töissä huumorisisältöisen viestin Veikkaus-lapussa, mutta koko ilo meni siihen että lapussa oli yhdyssanavirheitä. En siedä sitä sitten millään, että suomalaiset eivät jumankeuta osaa omaa kieltään! Eri asia jos kirjoitat nopeasti tekstiviestiä tai mesetät tai pidät tällaista rupublogia, ei ole niin nuukaa. Mutta kun jätä julkiselle paikalle lapun, jossa koetat olla oivaltava ja hauska, niin opettele edes kirjoittamaan.
6. TEINIKÄNNIT
   No nyt on ihan vaan avauduttava, kun suorastaan vituttaa tuo teinikännipelleily ynnättynä Facebookiin. Lapset lapset, jos juotte alaikäisinä, koko homman tarkoitus on olla jäämättä kiinni. Facebookseinälle postaaminen ei juurikaan helpota tätä salassapitoa, eivätkä lukuisat kännikuvat ole mummojesi, tätiesi tai opettajiesi mielestä yhtä hienoja kuin räkäisesti nauravan kaveripiirisi. Sama pätee ihan täysi-ikäisiinkin, olet vain tyhmän murkun oloinen kännikorostuksellasi. Eikä siinä mitään, jos haluat hiukan brassailla että kun oli hauskaa, siihen riittää lyhyempikin selostus. Ole myös ovela ja kunnioita sisäpiiriläisyyttä salamerkityksillä. Lisäksi säästä meidän vanhempien hermoja ja vatsalihaksia, sillä alaikäisten sekä täysi-ikäisten liioittelevalle leijumiselle nauraminen on suurta hupia. Oikeasti, kavereiden kanssa se on hauskimpia ruokapöytäpuheenaiheita!
7. YKSITYISELÄMÄNI :)
   Auto on rikki, saldo kiinni (kyllä, aikuisella ihmisellä saldo...) ja miesongelmat vaivaavat muutenkin sekavaa päätäni. Oma ulkonäkö on kuin kauhuelokuvasta ja en oo pariin yöhön nähny unia (se on mulle tosi ahistavaa)! Viikonloppuna laatuaikailen rakkaan Satun kanssa, se tulee tarpeeseen.

Ps. Kuka lähtee Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogochin kylään mun kanssa? ;)

Tylsä elämäni pähkinänkuoressa

Kriisiä pukkaa ja kaikkeen ois revettävä. Koulujuttuja on armoton läjä ja lähes kaikki mun jutut onkin myöhässä. Töitä on ollu yllättävän vähän just jopa näiden koulujuttujen takia ja sit olis noi ihmissuhteetki hoidettavana..

Näin talvisin tulee aina se "mä en vaan jaksa". Mua ei kiinnosta ja mua ei huvita. Voisin nukkua sata päivää putkeen, mutta eihän se oo mahdollista. Voisin vaan keskittyä ihmissuhteisiin ja tehdä töitä. Rahaa ja sosiaalisuutta kiitos!

Se viimeinen

Joskus mietin, miten ihmeessä joku ei voisi haluta sitä perinteistä seurustelua, jonka pointtina on mennä naimisiin ja sit perustaa se perhekin joskus. Ei vaan mene tähän kaaliin. Samuli Edelmannia kuunnellessa:

Tiedän, että silmäni voisivat loistaa lailla tähtien
Tiedän, että voisin olla komea heti aamusta lähtien
Tiedän, että sulla on monta sellaista toivetta
Jota en osaa toteuttaa, joku toinen vois osata

Tiedän olevani hidas ja joskus liian tavallinen
Silti tiedän sen, tiedän sen olit jollekin ensimmäinen
Mulle oot se viimeinen

Olen yrittänyt opetella sujuvasti liikkumaan
Ja aina tilaisuuden tullen pyytää sinua kanssani tanssimaan
Vaikka tiedän sulla on varmaan jonossa monta ottajaa
Monella tapaa mua parempaa

Tiedän olevani ujo ja joskus liian tavallinen
Silti tiedän sen, tiedän sen olit jollekin ensimmäinen
Mulle oot se viimeinen
Tiedän sen olit jollekin ensimmäinen
Mulle oot se viimeinen.