Kun ilmat lämpenevät ja aurinkokin paistaa, sitä alkaa taas pohtia tulevaa kesää. Oi, miten uimaranta ja mökkireissut tuntuisivat hyvältä. Maukas grilliruoka ja hauskat kesälajit. Ja sitten lopulta iskee se varmin kevään merkki - ahdistus.
Mikään ei stressaa kriisialtista opiskelijatyttöä sen enempää kuin jatkuva ilmojen lämpeneminen. Ai että tarvitsisi vähentää vaatetta julkisillakin paikoilla? Pitääkö miun ihan oikeasti näyttää ihoa ja lihaa, jotta vältyn läkähtymästä ja näyttämästä idiootilta?
Ja kaiken ihanan ahdistuksen kukkuraksi kriiseily alkaa näkyä panikoinnilla. Joka päivä iskee hirveä morkkis mistä tahansa mitä syö. Tarviskohan tänään mennä extrapitkä lenkki? Jospa teenkin triplamäärän vatsalihaksia?
Yäk, ajatuskin julkisesta uimarannasta karmii.
Mennää kulta rannalle heti ku jäät sulaa <3
VastaaPoista