Apuva! Tää koko viikko on omistettu jollekin elämää suuremmalle haasteelle, eli autolla ajamiselle. Onhan mulla jo jonkun verran kokemusta, kun on ollu oma peltoauto ja sit toi ihan varsinainen auto, että oon päässy vähän ajelemaan edes. Mutta silti! Kevarin inssi meni läpi ihan hienosti, mutta jotenki oon alkanu ajatella että se taiskin mennä tuurilla, huonon sään takia kun ei tarvinu paljoa ajella.Koko tän illan pänttäsin teoriaa. Luin kirjan läpi (paitsi onnettomuustoimimiset, tuntuu että ne mä ainakin osaan) ja tein niitä vihkosen sanallisia harjotuksia ja tein netissäki kuvaharjotuksia. Ja nyt tuntuu että hyvinhän se teoria taitais mennä. Ehkä eri asia sitten huomenna, kun kädet hikoilee ja hermostuksissani painan kaikkia namiskoja samaan aikaan. Eikä mun hermoja auta yhtään, kun kaikki aina sanoo että "no kuka vaan pääsee teorian läpi, tosi helppoa!". Lapsellista tai ei, mua pelottaa epäonnistuminen ihan suunnattomasti. Tuntuu että päässä olis aasinhattu jos ei ekalla onnistu, ja niin monet tutut taas onnistunu heti ensimmäisellä koekerralla sekä inssissä että teoriassa. Alkaa heti jyskyttää takaraivossa, että "oletpas sinä itse aikamoinen vajakki, kun et onnistu, vaikka kaikki muut onnistuu kyllä".
Niin ja jotain muutakin kuuluu kuin vaan autoa ja paniikkia. Mulla on töitä, hip hei! Tuntuu aika vastuuntuntoiselta :>
0 kommenttia:
Lähetä kommentti